Tässä kun juhannuspäivänä katselen kaatosadetta ikkunani takana, on aivan hyvä muistella viikon takaista reissua Kiilopään huipulle... Puolenyön aikaan taivaalla möllötti lähes pilvettömällä taivaalla sekä aurinko että kuu, ja tunnelma oli sanoinkuvailemattoman hieno. En ole oikeastaan ennen tätä Lapin reissua kuvannut järkkärilläni muuten kuin pimeässä, joten vähän opetteluksi meni koko homma, ja aika paljon lopulta tuli räpsittyä kännykällä. Mutta tästä se lähtee pikkuhiljaa. Paljon hienoja maisemia tuli ikuistettua niin Norjan, Ruotsin kuin Suomenkin Lapissa, mutta koska koitan pitää tämän blogin taivas-aiheisena, jätän ne kuvat nyt pois tästä. Keskiyön aurinko -kuvaan olen erityisen ihastunut. Piti löytää juuri oikea kohta kuvan ottamiseen, jotta sai auringon loistamaan pienenpienestä kivenkolosta. Jännästi se sitten näyttää kuvassa siltä, että koko aurinko ois kivikasan edessä... Valo on ihmeellistä. :)

Kuu oli sen verran matalalla, että sitä on hankala saada esiin kuvissa. Mutta siellä se möllöttää melkein täytenä Nattastuntureiden päällä. Varjot ovat pitkiä, ja aurinko värjää maiseman punertavaksi.

Blogi viettänee kesällä hiljaiseloa, ja aktivoituu jälleen kun illat alkavat hämärtää syksymmällä. Näiden kuvien myötä toivotan hyvää juhannusta!